keskiviikko, 16. lokakuu 2019

Mallioppimalla tunnistusnoutoa OSA 2

Sam tuntuu oppineen tunnistusnoudon alkeet hämmentävän nopeasti. Viidennellä treenikerralla kyllä oli hieman liian innokas / kärsimätön aluksi, nosteli ensin vääriä ja kierteli laatikkoa ennen kuin rauhoittui ja lopulta valitsi oikean kapulan. Mutta tärkeää että kuitenkin valitsi oikein! 

Olen nyt treenannut Sämpylle tunnaria yhteensä alle 10 kertaa ja uskoakseni nopea edistyminen mallioppimalla johtuu seuraavista seikoista: 

- Sam on erittäin taitava ottamaan mallia erilaisten tehtävien suorittamiseen toiselta koiralta.
- Tällä tyylillä on saatu heti istutettua idea koiralle siitä että yksi monesta kapulasta pitää valita ja tuoda. Sama ei onnistu mikäli aloitetaan vain yhden kapulan tuomisella. 
- Mallioppimalla tunnistusnoutoa on saatu tehtävään poimittua Jackilta haistelun lisäksi myös mielentila, joka tunnistusnoudossa on tärkeää. Sam siis (yhtä kertaa lukuunottamatta) on treeneissä todella rauhallinen ja malttaa odottaa omaa vuoroaan hyvin, sekä keskittyy tehtävään tarkoin ja rauhallisessa mielentilassa. Nämä ovat tärkeitä pohjia nopealle oppimiselle. Häsyämisellä tulee herkästi virheitä ja väärässä mielentilassa ei oppimista voi tapahtua. 

Vaikka mallioppimisella on varmasti päästy hyvin alkuun tunnistusnoudossa Sämpyn kanssa, kuitenkin se "viimeinen oivallus" täytyy koiran keksiä itse. Eli valitsemalla ensin väärän kapulan (ei palkkiota) ja sitten saamalla oikean kapulan valitsemisesta palkkion koira oppii mitä tehtävässä siltä halutaan. Eli siinä missä esimerkiksi tokon merkin kiertäminen tuli opetettua Samille täysin mallioppimalla ja se suoritti sen heti ensimmäisellä kerralla oikein, en usko että tässä pystytään etenemään ilman väärien kapuloiden kokeilemista. 

Tällaisia "virheitä" ei mielestäni pitäisi koirankoulutuksessa pelätä, vaan koira oppii erehtymisen ja onnistumisen kautta aivan kuten ihminenkin. Kun väärin valitsemisesta tai väärien kapuloiden nostelusta ei tule rangaistusta, koira pysyy aktiivisena ja uskaltaa kokeilla / tarjota erilaisia vaihtoehtoja ja huomaa mistä palkkio tulee ja mistä ei. Ainoastaan kauheaan säheltämiseen puutun, eli tehtävissä esim. ääntäminen, säheltäminen ja soheltaminen ei ole sallittua. Muuten saa kokeilla ja tehdä niitä virheitäkin. 

Alla olevassa kuvassa esittelen Sämpylle Jackin valitsemaa kapulaa. Siinä haisee siis minun haju ja Jackin haju. 

72802837_10216891471173740_1326832220844


Viimeisin treenikerta "mallioppimista" linkin takana. Tässä siis Jack suorittaa ensin ja Sam saa katsella todella läheltä. Tuon Jackin mallin jälkeen suoritti oman osuuden hyvin ja ojensi pienen pohdinnan jälkeen oikean kapulan. 

https://www.youtube.com/watch?v=emZModxq1lo

torstai, 10. lokakuu 2019

Mallioppimalla tunnistusnoutoa? OSA 1

Nuorempi bordercollieni Sam (Sämpylä) on oppinut ison osan esim. tokon liikkeistä aluksi mallioppimalla, eli katsomalla vierestä kun Jack tekee. Olen opettanut näin mm. noutokapulan pitämisen, noudon, merkinkierron, peruuttamisen, käsikosketuksen, istumisen, maahanmenon jne. Pidänkin Sämpylää poikkeuksellisen taitavana matkimaan muiden käytöksiä ja mallioppimaan. Ainakaan aikaisemmat koirat eivät ole vastaaviin oppimissuorituksiin pystyneet. Nyt kun tunnistusnoudon opettaminen myös Sämpylle tuli ajankohtaiseksi, päätin kokeilla onnistuisiko se mallioppimalla! (hullu idea ehkä.) 

Siinä missä Jack ei saanut treenien alussa ottaa kapulaa lainkaan suuhun, päätin lähteä Samin kanssa ihan eri suunnasta liikkeelle, koska mallioppimisen kautta oli pakko antaa koiran toistaa heti sama käytösketju minkä Jack tekee, eli haistella ja tuoda minulle kapula. Mikäli tämä ei kohtuullisessa ajassa onnistuisi, niin sitten treenataan jollain toisella tavalla.  

Sämpyn kanssa tilanne on siinä mielessä helpompi että haisteluhommat ovat jo tuttuja. Olemme pari kesää treenanneet peltojälkeä ja metsäjälkeä, ja myös esineiden etsintää maastosta, joten nenän käyttö ei ollut niin vierasta kuin jackille. 

36978269_10213715010444207_2331529563638

Harjoitus 1: 

Laitoin keittiöön imurin pahvilaatikon ja asettelin sen päälle useita (noin 10 kpl) tunnistusnoutokapuloita, joista yksi oli hajustettu minun hajullani. (Syy miksi käytän usein pahvilaatikoita sisällä kapuloiden alustana on se, että lattia haisee varmaan aika vahvasti minun varpailleni, joten helpottaakseni tehtävää käytän alustaa jota en ole kosketellut.)

Halusin käyttää useampaa kapulaa heti alussa, jotta Jack joutuisi haistelemaan hieman pidempään kuin esimerkiksi kahdesta kapulasta valitessa. Näin Sam ehkä ymmärtäisi että tehtävässä kuuluu haistella. 

Sitten pyysin molemmat koirat istumaan laatikon viereen ja annoin Jackille tutun vihjesanan etsiä "oma" kapula. Tässä vaiheessa Sam oli tarkkana että mitä tapahtuu. Jack nuuskutteli kapuloita ja ojensi minulle oikean kapulan. Kehuin ja palkkasin. Sam halusi kokeilla myös! Vaihdoin koirien paikkoja, laitoin uuden hajustetun kapulan jossa oli minun haju (mutta ei Jackin, siksi uusi kapula) ja annoin Sämpylle saman vihjesanan "oma". Noh, kuten arvasinkin, Sämpylä nappasi ensimmäisen suuhun osuvan kapulan ja tarjosi sitä. Ei palkkaa, ei kieltämistä. 

Hetken mietittyään otti myös toisen kapulan suuhun ja tarjosi kahta kapulaa yhtä aikaa. Ei vieläkään palkkaa. Sen jälkeen nostin oikeaa kapulaa vihjeeksi ja haistelin sitä itse (kyllä, haistelin oikeaa kapulaa oikein äänekkäästi ja laskin sen takaisin samaan paikkaan). Sam tuijotti tiukasti laatikolle laskemaani kapulaa ja sanalla "oma" ojensi sen minulle. Palkkasin ja jätimme ensimmäisen harjoituksen tähän. 

Harjoitus 2:

Toistona samanlainen treeni jossa Jack sai ensin nuuskutella kapuloita (noin 10 kpl) ja valita oikean, ja sen jälkeen otin uuden hajustetun kapulan ja Sam sai katsoa kun haistelin itse pitkään kyseistä kapulaa ja sen jälkeen laitoin sen muiden kapuloiden kanssa ja "sekoitin" sen verran ettei Sam enää tiennyt mikä kapula oli kyseessä. (Sekoittaminen tapahtui niin että nostelin puhtailla pihdeillä hajustamattomia kapuloita pahvilaatikon päällä ja käänsin laatikkoa pari kertaa.) Tällä kertaa edistyttiin jo sen verran että Sam haisteli kapuloita. (jihuu!) Tosin tarjosi minulle edelleen ensin väärää kapulaa. Parin väärän jälkeen sattui ottamaan kuitenkin oikean, jolloin nopea naksu naksuttimella, ja palkka. Olen tyytyväinen että hoksasi nyt haistella kapuloita, vaikka ei vielä ymmärtänytkään mihin oikean kapulan valinta perustuu.  

Harjoitus 3:

Laitoin kapuloita (4 kpl) laatikon taakse niin että molemmat koirat näkivät kun laitan ne, mutta eivät nähneet itse kapuloita. Ensin taas Jack noutamaan oikeaa kapulaa ja kehut ja makupalat. Sen jälkeen Sam. Sam nuuskutteli taas (tästä maltillinen kehusana), mutta otti kuitenkin väärän kapulan ja tarjosi sitä. Ei palkkaa. Selvästi pienissä aivoissa raksutti lujaa että mikä ihmeen taikuus tässä tempussa on! Toisella kertaa nappasi kuitenkin oikean (luulen että silti ehkä ihan tuurilla) jolloin kuitenkin toki naksu ja palkka. Harjoitus päättyi tähän ja jätettiin ajatus useammaksi päiväksi hautomaan. 

Harjoitus 4:

Kymmenisen kapulaa laatikolla, Jack suoritti taas ensin tehtävän ja näytti äänekkäästi nuuskutellen mallia kun Sam katseli vieressä. Sitten Sämpyn vuoro. Haistelin taas itse antaumuksella kapulaa ja sekoitin oikean muiden joukkoon. Sam haisteli nopeasti kapuloita ja valitsi ensimmäisellä oikean! Okei, tämä voi olla tuuria... Pieni tauko ja tehtävän toisto. Taas oikea kapula kymmenestä, mutta en ole ihan varma haisteliko tarkkaan vai nappasiko vain... Voi myös olla että koira joka lähtökohtaisesti on (ainakin Jackia parempi) hyvä käyttämään nenäänsä, ei tarvitse niin pitkäaikaista nuuskuttelua kuonon edessä oleviin kapuloihin? Päätin vielä kerran kokeilla vaikka järkevämpää olisi ollut lopettaa tähän. Kolmaskin oikein! Sämpyläkin varmasti huomasi kuinka aidon onnellinen olin tästä suorituksesta ja sai palkaksi kokonaisen veriletun. En kuitenkaan vielä totea että koira oppi tunnistusnoudon mallioppimalla neljällä harjoituskerralla, mutta ei vaikuta aivan epätoivoiselta. Hauska koulutuskokeilu kyllä tämäkin. 

Tästä jatketaan ja katsotaan mihin päädytään! 

keskiviikko, 9. lokakuu 2019

Koira joka ei haistele

Tunnistusnoudon opettaminen Jackille lähti tilanteesta jossa minulla oli koira joka ei käyttänyt nenäänsä. Tosiaankin, jos makupala putosi lattialle niin Jack ei sitä löytänyt ellei se sitä silmillään nähnyt... Tässä vaiheessa oltiin tilanteessa että koira oli jo 2-vuotias. Kaverini sanoikin tämän projektin alussa että:

 

"Jos Jack oppii tunnistusnoudon niin kuka tahansa oppii".  No niin...

 

Tunnistusnoudosta Tokon voittajaluokassa: Ohjaaja seisoo liikkeen aloituspaikassa koira perusasennossa. Liikkeenohjaaja antaa ohjaajalle puisen noutoesineen (10 cm x 2 cm x 2 cm), joka on merkitty etukäteen tunnisteella. (Merkintään tulee käyttää lyijykynää tai kuulakärkikynää, ei esim. tussikynää.) Liike alkaa, kun liikkeenohjaaja ojentaa esineen. Ohjaaja saa pitää merkittyä noutoesinettä kädessään noin 10 sekunnin ajan. Koira ei saa koskea tai haistella noutoesinettä tässä vaiheessa. Liikkeenohjaaja ottaa esineen ja kehottaa ohjaajaa kääntymään ympäri. Ohjaaja saa päättää näkeekö koira noutoesineitten sijoittamisen. ”Seuraa”- tai ”paikka”- käskyt ovat sallittuja. Liikkeenohjaaja vie merkityn noutoesineen siihen käsin koskematta yhdessä viiden muun samanlaisen noutoesineen kanssa ja asettaa kaikki noutoesineet maahan tai lattialle noin 10 metrin etäisyydelle ohjaajasta. Liikkeenohjaaja asettaa muut viisi esinettä maahan käsin ja täten koskee niihin. Noutoesineet asetetaan ympyrän muotoon tai vaakasuoraan riviin noin 25 cm etäisyydelle toisistaan. Noutoesineet asetetaan samanlaiseen muodostelmaan kaikille kilpailijoille, mutta ohjaajan esineen paikka muodostelmassa voi vaihdella. Jos noutoesineet asetetaan vaakasuoraan riviin, ohjaajan esinettä ei kuitenkaan saa asettaa reunimmaiseksi. Ohjaaja kääntyy ympäri ja käskee koiran noutamaan merkitty noutoesine. Koiran tulee löytää oikea esine, tuoda se ja luovuttaa ohjaajalle yleisten ohjeiden mukaan. Koira saa työskennellä noin puolen minuutin ajan, jos työskentely on aktiivista ja määrätietoista.

 

Kuinka aloitin:

 

"Perinteisten keinojen", eli esim. yhden hajustetun kapulan ulos piilottelun jne. jälkeen totesin että tälle koirallehan pitää opettaa haistelu! En myöskään halunnut sotkea ruokaa tokon tunnistusnoudon opettamiseen, vaan halusin että koira oppii alusta asti hakemaan minun ominaishajuani, ei lihapullaa.

 

Isäni auttoi tekemällä ison laatikollisen tunnarikapuloita, ja minä ostin kahdet silikoniset grillipihdit (punaiset ja vihreät) ja aloitin projektin. Aluksi heilutin vihreän grillipihdin päässä olevaa hajustettua kapulaa ihan koiran nenän edessä ja kun (pitkän odottelun jälkeen) näin että kirsun sieraimet laajenivat ja koira veti ilmaa sisään, naksautin nopeasti naksuttimella ja palkkasin pelkästään tästä. Näin haistelu pikkuhiljaa alkoi löytymään ja vahvistui. Yhdistin myös tässä tehtävässä haisteluun vihjesanan "haista", jonka kyllä melko nopeasti jätin pois myöhemmässä vaiheessa. 

 

Tällä tekniikalla koira ei myöskään saanut napattua kiinni kapuloista (mikä monelle tuntuu olevan ongelma tunnistusnoudon opettamisessa), sillä aina kun Jack yritti ottaa kapulaa suuhunsa ja tarjota kapulan "noutamista", ehdin vetää grillipihdissä olevan kapulan kauemmaksi. Aikaisemmin kun pidin kapuloita vain lattialla tai pahvilaatikon päällä, ehti Jack ottaa kapulan haistelematta ja ajattelematta suuhunsa. Tämä tuntuukin monella olevan alkuharjoitusten ongelma! Koira jolle on jo opetettu nouto, tarjoaa vain jonkun kapulan tuomista ilman että ymmärtäisi tehtävän ideaa. 

 

Osahan laittaa tunnarikapulat esimerkiksi jonkun ritilälevyn tai uuniritilän alle aluksi, ettei koira saa napattua kapulaa suuhunsa ennen kuin ymmärtää mikä kapula pitäisi ottaa. Koin kuitenkin Jackille helpompana että vedän kapulaa kauemmaksi kun se yrittää ottaa sen, jolloin Jack huomasi heti että en halua sen ottavan kapulaa suuhun. Näin ei myöskään tarvitse käyttää mitään kieltosanoja. (annoin tässä kohtaa vain vihjesanan "haista"). Jonkun levyn alle laittaessa tulisi meillä ainakin herkästi tilanne että koira yrittää kaivella kapuloita kaikesta huolimatta. Uskon kuitenkin että uuniritilätekniikkakin toimii monella hyvin! Tärkeintähän vain on ettei koira ota kapulaa suuhunsa haistelematta.  

 

 

kapulat.jpg

 

 

Kun tätä haisteluharjoittelua oli tehty tarpeeksi, otin mukaan myös punaiset grillipihdit ja hajustamattoman kapulan. (eri väriset pihdit sen vuoksi, etten itse sekoita kumpi oli hajustettu kapula niitä heilutellessani. Koirallehan punaisella ja vihreällä ei tässä tapauksessa ollut onneksi merkitystä). Vuorotellen heiluttelin kapuloita kirsun edessä, ja palkkasin haistelusta kunnes koira yhdisti että tunnarikapula naaman edessä tarkoittaa "nenä auki". Aloin pikkuhiljaa myös yhdistämään hajustettuun kapulaan sanaa "oma", eli heilutin hajustettua kapulaa, palkkasin haistelusta ja sanoin rauhallisesti sanan "oma".

 

Tämän jälkeen aloin palkkaamaan pelkästään hajustetusta kapulasta.

 

Hajustetun kapulan haistelu - "oma" - naksu - makupala 

Hajustamattoman kapulan haistelu - pieni "hienosti kehu", mutta ei ruokapalkkaa 

 

Sitten otin molemmat kapulat samaan aikaan esille, ja annoin haistella molempia.

Sanoin "oma" ja kun koira haisteli oikeaa kapulaa tuli naksu ja makupala.

Edelleen kapulat pidettiin niin ettei koira saanut otettua niitä suuhun.

 

Vasta kun Jack oppi valitsemaan oikean kapulan haistelemalla, aloin vaatimaan että se tökkäisi kirsulla oikeaa kapulaa eli "valitsee kumpi on oma". Edelleen koira ei saanut noutaa kapulaa, jolloin itse haistelu pysyi tärkeänä, ei suinkaan kapulan hätäinen suuhun ottaminen ja noutaminen.

 

Kun Jack osasi joka kerta valita oikean grillipihdeissä olevista kapuloista, laitoin ne maahan ja pyysin valitsemaan näistä kahdesta. Palkka nopeasti pelkästä oikean tökkäämisestä.

 

Tämän jälkeen otettiin vasta mukaan kapulan noutaminen. Oikein valittuaan kehuin ja pyysin tuomaan kapulan jolloin palkka tuli minulta vasta noutamisen jälkeen. Sitten lisäsin pikkuhiljaa kapuloita lisää ja aloin vaikeuttamaan erilaisilla kuvioilla. Mukaan otettiin myös erilaiset häiriöhajut, eli muut kapulat haisevat vieraalle ihmiselle, ruoalle, toiselle koiralle jne. Nyt Jack pystyy hakemaan oikean kapulan myös rakennetuista kapulatorneista, ja ainakin toistaiseksi tokokokeissa on aina tullut oikea kapula! Jackilla on nyt TK3 koulutustunnus ja ensi vuonna on tarkoitus korkata EVL-luokka. 

 

Olen huomannut että jos Jackin pitää tunnistaa oikea kapula kasasta / tornista tai muuten lähekkäin olevista kapuloista, on helpompaa että kapulaa ei ole hajustettu kovin vahvasti. Ilmeisesti haju silloin vain leviää lähellä oleviin kapuloihin ja oikean valitseminen on vaikeampaa. 

 

Lisäksi haistelu on vahvistunut myös muualla. Aikaisemmin ei ojanpieliä lenkilläkään juuri nuuskuteltu, nykyisin vähän kaikkea pitää haistella piiiitkään ja huolella. Olemme myös kokeilleet peltojälkeä ja esine-etsintää maastosta. 

 

Linkin takaa löytyy Jackin tunnaritreeni ulkona. 

 

https://www.youtube.com/watch?v=_ftwueG-KoA

 

Kuvassa Jack kokeilemassa mullospellolla peltojälkeä (makkarajälki). Voi mikä multanenä! 

 

22221597_2057050261194408_65542241483033

 

keskiviikko, 9. lokakuu 2019

Paimenkoirat hajujen maailmassa

Tervetuloa seuraamaan ehkä hieman erikoisiakin tapoja opettaa koirille erilaisia haisteluun liittyviä tehtäviä. 

Päätähtinä blogissa seikkailevat kaksi aktiivista bordercollieta, joista toiselle koulutetaan hajuhommista metsäjälkeä, esine-etsintää ja tokon tunnistusnoutoa, ja toiselle tokon tunnistusnoutoa. Ajatuksena on löytää hieman erilaisia tapoja opettaa tuttuja haistelutehtäviä, sekä antaa vertaistukea jos tuntuu että se oma koira ei ymmärrä millään esimerkiksi tunnistusnoudon päälle. Myös vierailevia tähtiä luvassa ja tarkoitus on hieman sukeltaa myös Nose Workin maailmaan!

Ajatus blogiin lähti alunperin Jackille tunnistusnoudon opettamisesta. Mitkään perinteiset tavat eivät tuntuneet toimivan, joten otin hieman erilaisen lähestysmistavan kouluttamiseen. Sam puolestaan opettelee tunnistusnoutoa jäljestämisen ohessa, poikkeuksellisella tavalla sekin!

Metsäjäljestä on myös tarkoitus kirjoitella tarinaa kuinka pilasin keppi-ilmaisun ja miten ollaan sitä lähdetty korjaamaan.