Tunnistusnoudon opettaminen Jackille lähti tilanteesta jossa minulla oli koira joka ei käyttänyt nenäänsä. Tosiaankin, jos makupala putosi lattialle niin Jack ei sitä löytänyt ellei se sitä silmillään nähnyt... Tässä vaiheessa oltiin tilanteessa että koira oli jo 2-vuotias. Kaverini sanoikin tämän projektin alussa että:

 

"Jos Jack oppii tunnistusnoudon niin kuka tahansa oppii".  No niin...

 

Tunnistusnoudosta Tokon voittajaluokassa: Ohjaaja seisoo liikkeen aloituspaikassa koira perusasennossa. Liikkeenohjaaja antaa ohjaajalle puisen noutoesineen (10 cm x 2 cm x 2 cm), joka on merkitty etukäteen tunnisteella. (Merkintään tulee käyttää lyijykynää tai kuulakärkikynää, ei esim. tussikynää.) Liike alkaa, kun liikkeenohjaaja ojentaa esineen. Ohjaaja saa pitää merkittyä noutoesinettä kädessään noin 10 sekunnin ajan. Koira ei saa koskea tai haistella noutoesinettä tässä vaiheessa. Liikkeenohjaaja ottaa esineen ja kehottaa ohjaajaa kääntymään ympäri. Ohjaaja saa päättää näkeekö koira noutoesineitten sijoittamisen. ”Seuraa”- tai ”paikka”- käskyt ovat sallittuja. Liikkeenohjaaja vie merkityn noutoesineen siihen käsin koskematta yhdessä viiden muun samanlaisen noutoesineen kanssa ja asettaa kaikki noutoesineet maahan tai lattialle noin 10 metrin etäisyydelle ohjaajasta. Liikkeenohjaaja asettaa muut viisi esinettä maahan käsin ja täten koskee niihin. Noutoesineet asetetaan ympyrän muotoon tai vaakasuoraan riviin noin 25 cm etäisyydelle toisistaan. Noutoesineet asetetaan samanlaiseen muodostelmaan kaikille kilpailijoille, mutta ohjaajan esineen paikka muodostelmassa voi vaihdella. Jos noutoesineet asetetaan vaakasuoraan riviin, ohjaajan esinettä ei kuitenkaan saa asettaa reunimmaiseksi. Ohjaaja kääntyy ympäri ja käskee koiran noutamaan merkitty noutoesine. Koiran tulee löytää oikea esine, tuoda se ja luovuttaa ohjaajalle yleisten ohjeiden mukaan. Koira saa työskennellä noin puolen minuutin ajan, jos työskentely on aktiivista ja määrätietoista.

 

Kuinka aloitin:

 

"Perinteisten keinojen", eli esim. yhden hajustetun kapulan ulos piilottelun jne. jälkeen totesin että tälle koirallehan pitää opettaa haistelu! En myöskään halunnut sotkea ruokaa tokon tunnistusnoudon opettamiseen, vaan halusin että koira oppii alusta asti hakemaan minun ominaishajuani, ei lihapullaa.

 

Isäni auttoi tekemällä ison laatikollisen tunnarikapuloita, ja minä ostin kahdet silikoniset grillipihdit (punaiset ja vihreät) ja aloitin projektin. Aluksi heilutin vihreän grillipihdin päässä olevaa hajustettua kapulaa ihan koiran nenän edessä ja kun (pitkän odottelun jälkeen) näin että kirsun sieraimet laajenivat ja koira veti ilmaa sisään, naksautin nopeasti naksuttimella ja palkkasin pelkästään tästä. Näin haistelu pikkuhiljaa alkoi löytymään ja vahvistui. Yhdistin myös tässä tehtävässä haisteluun vihjesanan "haista", jonka kyllä melko nopeasti jätin pois myöhemmässä vaiheessa. 

 

Tällä tekniikalla koira ei myöskään saanut napattua kiinni kapuloista (mikä monelle tuntuu olevan ongelma tunnistusnoudon opettamisessa), sillä aina kun Jack yritti ottaa kapulaa suuhunsa ja tarjota kapulan "noutamista", ehdin vetää grillipihdissä olevan kapulan kauemmaksi. Aikaisemmin kun pidin kapuloita vain lattialla tai pahvilaatikon päällä, ehti Jack ottaa kapulan haistelematta ja ajattelematta suuhunsa. Tämä tuntuukin monella olevan alkuharjoitusten ongelma! Koira jolle on jo opetettu nouto, tarjoaa vain jonkun kapulan tuomista ilman että ymmärtäisi tehtävän ideaa. 

 

Osahan laittaa tunnarikapulat esimerkiksi jonkun ritilälevyn tai uuniritilän alle aluksi, ettei koira saa napattua kapulaa suuhunsa ennen kuin ymmärtää mikä kapula pitäisi ottaa. Koin kuitenkin Jackille helpompana että vedän kapulaa kauemmaksi kun se yrittää ottaa sen, jolloin Jack huomasi heti että en halua sen ottavan kapulaa suuhun. Näin ei myöskään tarvitse käyttää mitään kieltosanoja. (annoin tässä kohtaa vain vihjesanan "haista"). Jonkun levyn alle laittaessa tulisi meillä ainakin herkästi tilanne että koira yrittää kaivella kapuloita kaikesta huolimatta. Uskon kuitenkin että uuniritilätekniikkakin toimii monella hyvin! Tärkeintähän vain on ettei koira ota kapulaa suuhunsa haistelematta.  

 

 

 

 

Kun tätä haisteluharjoittelua oli tehty tarpeeksi, otin mukaan myös punaiset grillipihdit ja hajustamattoman kapulan. (eri väriset pihdit sen vuoksi, etten itse sekoita kumpi oli hajustettu kapula niitä heilutellessani. Koirallehan punaisella ja vihreällä ei tässä tapauksessa ollut onneksi merkitystä). Vuorotellen heiluttelin kapuloita kirsun edessä, ja palkkasin haistelusta kunnes koira yhdisti että tunnarikapula naaman edessä tarkoittaa "nenä auki". Aloin pikkuhiljaa myös yhdistämään hajustettuun kapulaan sanaa "oma", eli heilutin hajustettua kapulaa, palkkasin haistelusta ja sanoin rauhallisesti sanan "oma".

 

Tämän jälkeen aloin palkkaamaan pelkästään hajustetusta kapulasta.

 

Hajustetun kapulan haistelu - "oma" - naksu - makupala 

Hajustamattoman kapulan haistelu - pieni "hienosti kehu", mutta ei ruokapalkkaa 

 

Sitten otin molemmat kapulat samaan aikaan esille, ja annoin haistella molempia.

Sanoin "oma" ja kun koira haisteli oikeaa kapulaa tuli naksu ja makupala.

Edelleen kapulat pidettiin niin ettei koira saanut otettua niitä suuhun.

 

Vasta kun Jack oppi valitsemaan oikean kapulan haistelemalla, aloin vaatimaan että se tökkäisi kirsulla oikeaa kapulaa eli "valitsee kumpi on oma". Edelleen koira ei saanut noutaa kapulaa, jolloin itse haistelu pysyi tärkeänä, ei suinkaan kapulan hätäinen suuhun ottaminen ja noutaminen.

 

Kun Jack osasi joka kerta valita oikean grillipihdeissä olevista kapuloista, laitoin ne maahan ja pyysin valitsemaan näistä kahdesta. Palkka nopeasti pelkästä oikean tökkäämisestä.

 

Tämän jälkeen otettiin vasta mukaan kapulan noutaminen. Oikein valittuaan kehuin ja pyysin tuomaan kapulan jolloin palkka tuli minulta vasta noutamisen jälkeen. Sitten lisäsin pikkuhiljaa kapuloita lisää ja aloin vaikeuttamaan erilaisilla kuvioilla. Mukaan otettiin myös erilaiset häiriöhajut, eli muut kapulat haisevat vieraalle ihmiselle, ruoalle, toiselle koiralle jne. Nyt Jack pystyy hakemaan oikean kapulan myös rakennetuista kapulatorneista, ja ainakin toistaiseksi tokokokeissa on aina tullut oikea kapula! Jackilla on nyt TK3 koulutustunnus ja ensi vuonna on tarkoitus korkata EVL-luokka. 

 

Olen huomannut että jos Jackin pitää tunnistaa oikea kapula kasasta / tornista tai muuten lähekkäin olevista kapuloista, on helpompaa että kapulaa ei ole hajustettu kovin vahvasti. Ilmeisesti haju silloin vain leviää lähellä oleviin kapuloihin ja oikean valitseminen on vaikeampaa. 

 

Lisäksi haistelu on vahvistunut myös muualla. Aikaisemmin ei ojanpieliä lenkilläkään juuri nuuskuteltu, nykyisin vähän kaikkea pitää haistella piiiitkään ja huolella. Olemme myös kokeilleet peltojälkeä ja esine-etsintää maastosta. 

 

Linkin takaa löytyy Jackin tunnaritreeni ulkona. 

 

https://www.youtube.com/watch?v=_ftwueG-KoA

 

Kuvassa Jack kokeilemassa mullospellolla peltojälkeä (makkarajälki). Voi mikä multanenä!